Noitaleikeistä ilmajoogaan

Vaihtoehtoja löytyy - jos se yhtään tuntuu pahalta, älä tyydy ilmeisimpään. Etsi omannäköisesi vaihtoehto ja nauti siitä juuri niin kuin sinä haluat!

Otsikon ei ehkä äkkiseltään luulisi liittyvän kinkyilyyn mitenkään. Mun pään sisällä nuo sanat kuitenkin liittyy aiheeseen todella olennaisesti. Olen pitkään kuvitellut rakastavani Shibaria . Ja rakastankin. Mutta kun olen tutkiskellut tarkemmin sitä, mistä siinä rakkaudessa mulle on kyse, olen huomannut Shibarin olevan vain yksi reitti siihen ihanaan rauhaan, mitä köysissä koen.

Mun ensimmäiset muistikuvat sidottuna olemisen ihanuudesta liittyy lapsuusajan leikkeihin. Leikimme silloin noidanmetsästystä, jossa noita sitten kiinni jäätyään joutui sidotuksi. Arvatkaapa minkä roolin minä halusin. Aina. Koin kiinni köytettynä ihmeellisen ihania tuntemuksia, joita en osannut millään itselleni selittää. Vähän se jopa silloin hävetti, olo oli niin outo. Ja jotenkin ymmärsin, että ei tämä nyt taida olla asia, jota kavereiden kanssa on syytä jakaa. Tai äidille kertoa. Niinpä olin hiljaa ja unohdin koko jutun pitkäksi aikaa. Asia kaivautui niin syvälle, että en edes osannut etsiytyä tilanteisiin, joissa olisin voinut lapsuuden noitaleikkejä jatkaa aikuisseurassa. Kunnes tapasin miehen, joka näki mun tarpeen mun sisällä ja esitteli mulle köydet. Se oli rakkautta ensi nuuhkaisulla. Päädyin kyseisen miehen kanssa naimisiinkin. Se oli vähän niinkuin tukkupakkaus, mies ja köydet samassa paketissa (pun intended). Köysissä mä tipun ihanaan hattarapilveen, jossa mikään ulkopuolinen ei paina eikä harmita. Nalle Puhilla on tunteesta oma versionsa.

"How sweet to be a Cloud
Floating in the Blue
It makes him very proud
To be a little cloud."

Saan siitä hyvin kiinni. Köysien tuoma rauha nimittäin tuo myös (minulle) lisää henkistä kapasitettiia. Minulla on sidontasession jälkeen parempi olo omassa itsessäni.

No entäs sitten tuo joogaosio? Menin ilmajoogaan ihan vaan, koska halusin kokeilla sitä. Liikuntamuotona siis. En voinut kuvitellakaan, miten isoja asioita voisin siellä kokea. Löysin itseni yhtäkkiä niistä samoista tunnelmista, mihin köydet minut vievät. Ilmajoogasilkin paino iholla rauhoitti joka ikisen hermosolun mun kehossa. Olin perhosentoukka, oravanpoika pesässä, pieni tyttö turvallisessa sylissä. Ja koukussa heti ensihetkestä lähtien.

Miksi nyt sitten näitä tässä teille jaan? Kun etsii itsestään niitä hyvänolon siemeniä, joita lähteä vaalimaan, on tärkeää löytää se todellinen juuritunne. Syy sille, miksi esimerkiksi köydet/shibari houkuttavat. En näet usko, että kellään on tarvetta harrastaa shibaria. Ihmisellä voi olla tarve rauhoittua köysien tuomassa kapalonomaisessa paketissa. Tai voi olla tarve luopua liikunnanvapaudesta. Tai kokea köysien aiheuttama kipu (jos sitominen tehdään kipua tuottavalla tavalla). Tai syy voi olla joku ihan muu. Ja shibari on näihin kaikkiin oiva väline. Mutta kun löytää sen oikean aidon tarpeen, voi shibariin sijaan tehdä jotain muutakin. Tämä on tärkeää siksi, että kaikille shibarin harrastaminen ei syystä tai toisesta ole hyvä vaihtoehto. Se voi olla hankalaa sopivan kumppanin löytymisen vaikeudenvuoksi. Tai shibarin bdsm-henkinen imago saattaa olla itselle tai lähiympäristölle luotaantyöntävää. On syy mikä tahansa, ei asioista kannata tehdä liian hankalia. Tärkeää on tunnistaa omat tarpeensa ja löytää niiden hivelemiseksi oikea, itselle sopiva muoto. Vaihtoehtoja löytyy - jos se yhtään tuntuu pahalta, älä tyydy ilmeisimpään. Etsi omannäköisesi vaihtoehto ja nauti siitä juuri niin kuin sinä haluat!

Pipiriina